Viikko 23 (25.12. - 31.12.2003)
Kun vuosi vaihtui, minä katselin televisiosta Senaatintorilla juhlivia
ihmisiä. Raketit paukkuivat ja samppanja läikkyi. En ollut kateellinen tai
katkera, mutta surullinen kyllä. Vuosi 2003 oli minulle uskomaton ja
unohtumaton, täynnä draamaa ja käänteitä. Jo keväällä olin päästäni
pyörällä, mutta siitä vauhti vain kiihtyi, kun heinäkuun lopussa kävelin
sisälle Kylmäkosken portista. Tajusin, että en ehkä enää koskaan eläisi
yhtä täyttä ja värikästä elämää kuin elin vuonna 2003.
Vaikka en ollut kateellinen tai katkera, tunsin itseni ulkopuoliseksi
ja sivulliseksi. Ei ihme, sillä viikko oli ollut pitkä ja turhauttava.
Kun perjantaina lähdin joululomalta takaisin vankilaan, äitini
toivotti voimia viimeiseen koitokseen. Mitä lähemmäs Vilppulaa
juna puuskutti, sitä enemmän minua ärsytti vielä kerran palata
tänne, ja kun illalla seisoin taas vankilan tontilla ja näin
loskaisten kinosten takana välkkyvän joulukuusen, ärsytys nielaisi
minut kokonaisena karvaiseen kitaansa. Eikö viisi kuukautta
riitä? Kuka jäljellä olevasta viidestäkymmenestä päivästä hyötyy?
Enkö aivan yhtä hyvin voisi jo päästä vapaaksi?
Viikonlopun jälkeen vuosi alkoi lähestyä loppuaan ja keskiviikkona
koitti viimein vuoden viimeinen päivä. Yllättäen se tuntui samantekevältä.
Halusin potkaista koko virstanpylvään kumoon, mutta silti katselin
puoliltaöin silmät kiiluen juhlintaa televisiossa. Jos Köyliössä
tarkkailin vankilaelämää kuin akvaarion ihmeellistä ja vierasta
maailmaa tuijottava pikkupoika, tuijotin nyt samalla tapaa uutta
vuotta juhlivia ihmisiä kaukaisessa vapaudessa.
Olin ulkopuolinen, ja silmieni edessä absurdi aivomyrsky iski
kipinää ja sähisi sähköjohtaja pitkin televisioruudulle. Hiiteen
aatteet ja päämäärät ja filosofiat ja tieteet ja tunteet, sillä
kun raketit paukkuivat ja samppanja läikkyi, minä purskahdin nauruun.
Katselin televisiossa lasejaan nostelevia, pakkasessa hytiseviä ja
Maammelaulun sanoja tavailevia ihmisiä, ja nauraa räkätin yksinäni
pimeässä huoneessa. Hetken ajan ihmiset näyttivät oudoilta otuksilta.
Ei meitä loppuen lopuksi taida erottaa eläimistä mikään muu kuin
taito valmistaa alkoholia ja paritella useammassa kuin yhdessä
asennossa. Eikä tämä minun vankilatuomioni ole muuta kuin
ärsyttävä mainostauko keskellä hyvää leffaa.