Viikko 24 (1.1. - 7.1.2004)
Tällä viikolla pääsin viettämään päivät ja tunnit perjantaista tiistaihin
Lauran kanssa. Se oli meidän kymmenes perhetapaamisemme. Yhteensä Laura
on virunut vankilassa kanssani yli kolmekymmentä päivää. Kuudesosan koko
tuomiosta. Moni sakkovanki tai rattijuoppo istuu vankilassa paljon
lyhyemmän aikaa. Laura on nähnyt kolme eri vankilaa, ollut tekemisissä
kymmenien eri vartijoiden kanssa ja kirjoittanut yli kahteenkymmeneen
kirjekuoreen vankilan osoitteen. Hän on käynyt läpi samat tunteet ja
käänteet kuin minä, mutta onko hän saanut ulkomailta saakka
kannustuskortteja tai keltään kiitosta kuten minä?
Köyliön perhetapaamismökkien ilmoitustauluille oli kiinnitetty mainoksia,
joissa kerrottiin vankien läheisille perustetusta auttavasta puhelimesta.
En tiedä kuinka vanhoja mainokset olivat, ehkä koko puhelinnumero ei
ole enää voimassa. Mutta olen varma, että sen on aikoinaan perustanut
muutama paatuneen vangin vaimo, koska kukaan ei ole ollut kiinnostunut
heidän elämästään, eikä murheistaan. Ei valtio, ei ystäväpiiri, ei
vankila, ehkä ei edes oma aviomies telkien takana.
Vilppulassa asiat ovat hyvin. Täällä voi pitää perhetapaamisia joka
toinen viikonloppu tai vaikka kokonaisen viikon putkeen. Perhetapaamistilat
ovat hyvässä kunnossa ja niissä saa olla täysin rauhassa vartijoilta ja
muilta vangeilta. Mutta suurin osa Suomen vangeista istuu suljetussa
vankilassa, joissa perhetapaaminen kestää kokonaiset kolme tuntia.
Viikkojen, ehkä kuukausien odottelun jälkeen lapset saavat leikkiä
isänsä kanssa ja vaimo koskettaa miestään kolmen tunnin ajan, kunnes
valtio jälleen kieltää koskettamisen ja erottaa lapset isästään ja
vaimon miehestään.
Loppuen lopuksi suurimpia uhreja ovat vangin läheiset. Vaimot ja
tyttöystävät eivät ole tehneet rikosta, mutta silti he kärsivät vähintään
yhtä paljon kuin vanki itse. He ovat myös ainoita sankareita vääristyneessä
vankilamaailmassa, jos he vain jaksavat auttaa, tukea ja rakastaa miestään.
Heille jää arki ja yhteinen elämä laskuineen ja kiljuvine lapsineen yksin
elettäväksi. Huomaamatta se muuttuu maailmaksi, jossa vankilassa
viruvan miehen kokoinen, ontto reikä imee kaikki suunnitelmat ja
unelmat sisään syövereihinsä kuin avaruuden musta aukko. Vangit
tottuvat nöyryytykseen, mutta tapaajille lomakkeet ja tavaroiden
tarkastukset ovat yhtä röyhkeitä ruoskaniskuja jok'ikinen kerta.
Yhteiskunta pakottaa vangin läheiset uhrautumaan ja alistumaan.
Oikeuslaitos ei koskaan rankaise pelkkää rikollista, eikä lähetä
vankilaan pelkkää miestä, vaan koko perheen.
Laura on kärsinyt minun päätöksestäni yhtä lailla kuin minä itse, mutta
hän ei ole kestänyt sitä aatteiden tai hyvän omantunnon tai luonteensa
vuoksi kuten minä. Hän ei halua muuta kuin jatkaa elämäänsä
poikaystävänsä kanssa, ja siksi hän on aina tämän seikkailun suurin sankari.