Minulla on unelma saada tänä vuonna pennut kahdelta urokselta. Toinen on Aila Korhosen viimeisen pentueen viisivuotias rekisteröimätön porokoirasukuinen Nikku, joka asustaa täällä Kontiolahdella Romon kylällä ja toinen on 9-vuotias sallalainen porokoira Piekku. Suvultaan näille uroksille ovat sopivia kantanarttuni Cikki ja sen tytär Pilvipolun Silva. Tiesin, että nartuilleni tulevat kiimat peräkkäin. Niinpä päätin, että se, jolle kiiman parhaat päivät sattuvat työpäiviksi, astutetaan lähellä asuvalla Nikulla. Jos jommalle kummalle sattuisivat tärppipäivät viikonlopuksi, voisimme matkustaa noin 800 km päähän Sallaan.

Silva aloitti kiimansa ensin ja astutettiin helmikuun viimeisellä viikolla tiistaina ja torstaina Nikulla. Cikin kanssa matkustimme seuraavana viikonlopuna Sallaan ja se astutettiin Piekulla lauantaina ja sunnuntaina.

Piekku oli saatu edellisenä keväänä rekisteriin, koska sen vanhemmat ovat rekisteröityjä lapinporokoiria. Sen ensimmäiset pennut syntyivät kuoskulaisen poromiehen Ari Marjalan porokoiralle Jalakapojan Josepalle ja rekisteröitiin Jalakapojan kennelin nimiin. Cikin pennut ovat Piekun toiset jälkeläiset.

Nikkua on tarjottu rotuun 2003, mutta Lappalaiskoirien jalostustoimikunta hylkäsi sen ulkomuodon takia. Tiina Kuosmanen on tehnyt uuden anomuksen Nikun rotuunotosta keväällä 2005, mutta siitä ei ole vielä tehty päätöstä. Päätökseni käyttää jalostukseen rekisteröimätöntä Nikkua perustuu siihen hankkimaani tietoon ja kokemukseen, jonka olen saanut reilun kymmenen vuoden aikana perehtyessäni ja kirjoittaessani porokoirista ja niiden historiasta.

Minulla on ollut ilo ja kunnia tuntea ja haastatella useita 1970-luvulta tähän päivään koiramme hyväksi töitä tehneitä vaikuttajia. Olen tehnyt haastattelun Marja Talvitiestä Reviiriin 1/ 1998. Aila Korhosen kanssa sain tehdä kolme vuotta hyvin antoisaa yhteistyötä. Hänen panoksensa Koiramme-lehdessä julkaistuun laajaan artikkeliini porokoiran historiasta oli merkittävä.

Olen tehnyt Lappiin kymmenkunta matkaa Rovaniemeltä Sevettijärvelle, Savukoskelta ja Nellimistä Käsivarteen, joilla olen haastatellut koiraa työssään käyttäviä poromiehiä ja -naisia. Monia matkakertomuksiani on julkaistu Koiramme-lehdessä. Porokoirakerhon toiminnassa olen ollut mukana vuodesta 1995 eli ensimmäisestä poropaimennuskokeesta lähtien. Porokoirien sukuihin ja geeniperimän laajuuteen olen perehtynyt mieheni Veikko Liljan tekemän kantakoiratilaston avulla. Olen ollut aktiivinen lappalaiskoirien DNA-tutkimuksen puolesta puhuja. Kasvateistani on näytteitä mukana jokaisesta pentueesta.

Esitän tämän ansioluetteloni perusteluksi sille, että en ole tehnyt kepein tiedoin päätöstä käyttää Nikkua siitokseen. En ole tehnyt sitä myöskään ketään äsyttääkseni tai syyttääkseni. Tavoitteeni on omalta osaltani tuoda lapinporokoiriin uutta, mahdollisimman laajaa geeniainesta niin, että meillä olisi tulevaisuudessa helpompi säilyttää tämä meille kaikille rakas kotimainen poroa paimentava koira. Uskon, että erilaisista näkemyksistä ja kokemuksista huolimatta tämä päämäärä on meille kaikille yhteinen. Voisimmeko sallia, että saisimme kaikki antaa oman osaamisemme ja panoksemme tähän työhön?

Täältä voit lukea perustelut, miksi Nikku pitäisi hyväksyä lapinporokoirarotuun.

Unelmani toteutui, kun Cikin ja Silvan pennut syntyivät torstaina 28.4.2005. En kertonut Silvan pennuista julkisuudessa, koska ajattelin sen vaikuttavan häiritsevästi Nikun rotuunottoon. Tein tämän pentueen tietoisesti arvostaen vanhoja porokoirasukuja, porokoiran käyttöominaisuuksia ja pyrkien terverakenteiseen lapinporokoiraan. En myöskään enää halunnut siirtää Nikun käyttämistä siitokseen, koska se on jo 5-vuotias eikä sillä ole vielä yhtään jälkeläistä. Tällä hetkellä ainut ja mielestäni myös paras tapa säilyttää porokoirien geenikantaa on luonnollinen lisääntyminen.

Silvan lonkat ovat BC, Nikun A. Molempien silmät on tarkastettu useampaan kertaan, viimeksi vuonna 2004 ja niissä ei ole ollut mitään huomauttamista. Kummankaan lähisuvussa ei ole ilmennyt mitään perinnöllisiä sairauksia. Molemmat ovat hyväluonteisia harrastus- ja perhekoiria, jotka ovat suorittaneet poropaimennuskokeen hyvin pistein. Silva on läpäissyt luonnetestin 142 pisteellä ja Nikku epävirallisen luonnetestin 88 pisteellä. Molemmat ovat pihallapysyviä. Silvan jälkeläisissä on hyviä, vauhdikkaita harrastuskoiria ja yksi toimii hälytysryhmässä pelastuskoirana samoin kuin Silvan sisko. Molemmat koirat ovat antaneet DNA-näytteen tunnistamista varten.

Minulle Cikin ja Silvan yhtäaikainen synnytys oli kasvattajaurani juhlavin kokemus. Kaikki meni hienosti. Silva aloitti synnytyksen noin klo 10 aamulla ja Cikki pari tuntia myöhemmin viereisessä huoneessa. Viimeinen pentu syntyi Cikille noin klo 16. Molemmat tekivät viisi tervettä, tasakokoista pentua ja synnytykset sujuivat kympin arvoisesti.

Juhlan jälkeen seuraa aina arki. Yllättäen minun luonani tuli käymään kennelneuvoja naapuripiiristä. Tällaista harvinaista vierasta ei kukaan täälläpäin tuntemani kasvattaja ole saanut vielä luokseen. Kennelin tarkastus sujui mielyttävässä ja asiallisessa hengessä. Olen saanut nyt virallisen lausunnon kennelistäni, joka on todettu kaikinpuolin hyväksi. Mitään huomautettavaa ei löytynyt. Koirat vanhuksia myöten olivat hyvässä kunnossa, tilat koirilla riittävät. Erityismaininnan sai se, että kaikki koiramme ovat luovuttaneet tunnistamiseen tarvittavan DNA-näytteen ja kaikki on myös luonnetestattu.

Jotenkin en voi olla laskematta yhteen kahta asiaa eli sitä, että minulla on rekisteröimättömät pennut ja kennelneuvoja tulee tarkastamaan pentuni. Siksi katson nyt 7.6.2005 viisaimmaksi julkistaa Silvan ja Nikun Kontio-pentueen. Lappalaiskoirien jalostustoimikunta on puheenjohtajan ilmoituksen mukaan siirtänyt Nikun rotuunoton Lappalaiskoirat ry:n hallitukseen. Minä voin vain toivoa, että siellä tehdään päätös oikeudenmukaisesti ajatellen lapinporokoiran geenikantaa ja kohdellaan kaikkia jäseniä tasapuolisesti.

Kaikki myytävät kontiopennut ovat varattuja. Ostajat ovat hyväksyneet sen tosiasian, että pennut ovat rekisteröimättömiä. Olen luvannut rekisteröidä koko pentueen heti, jos Nikku saadaan rekisteriin. Mutta niinkuin pennun ostajille sanoin: Se on muiden päätettävissä. Joka tapauksessa Kontiopennut omalta osaltaan säilyttävät porokoiran arvokasta perimää ja aion säilyttää sitä jatkossakin. Mieluummin tekisin tätä työtä Kennelliiton rekisterissä yhteistyössä sen ja rotujärjestön kanssa.

Saanko esitellä Silvan kontiopennut:

Ikää 0 vuorokautta, 2 tyttöä ja 3 poikaa.
Simakontio, Somakontio, Silvokontio, Sisukontio ja Sysikontio.

Pennut kasvavat ja vahvistuvat emon hellässä hoidossa. Kolmelle pennulle oli jo syntymästä asti hyvä koti odottamassa. Pennut myydään rekisteröimättöminä koirina puoleen hintaan. Pennun ostajat sitoutuvat käyttämään pennut 2-3-vuotiaina terveystarkastuksessa (silmät ja lonkat). Olen tehnyt kaikille pennunostajille selväksi, mitä rajoituksia koiraharrastuksessa seuraa, kun pennuilla ei ole Kennelliiton rekisteripapereita. Kaikki pentujen ostajat ovat sitoutuneet lunastamaan minulta rekisteripaperit 100 e:lla, jos saisin pentueen Kennelliiton rekisteriin. Olen kertonut, että tässä asiassa en voi luvata mitään, koska se ei enää minusta riipu. Kaikki pennun varaajat ovat siis suostuneet siihen, että pennut jäävät mahdollisesti rekisteröimättä.

Silvo, Sima, Sisu ja Sysi.

Veljekset kuin kontiot eli Sisu ja Sysi.

Soma, Sisu ja Sysi sylikkäin, mittarissa 3 viikkoa.

Silvosta tuli Riki.

Sisu elämänsä eka kertaa ulkona, ikää 25 vuorokautta.

Tumma kuin Sysi.
Sysi tai Sisu on vielä kotia vailla.

Soma on sijoitusnarttuni ja etsii omaa kotia.

Sima kummastelee maailmaa pentukammarin ulkopuolella. Pennut ovat luonteeltaan vilkkaita ja rohkeita niinkuin Silvan aiemmatkin jälkeläiset metsäläiset ja kevätkepposet.

Silvo ja kumppanit ovat neljä viikkoa vanhoja.

>> Kontiot 4.5 viikkoa