Kuhmolaiset luonnontutkijoina

eli viisiviikkoiset poropennut Itälässä

Kataja, Kiekki, Kaisla, Kälkänen ja Kesseli Itälän aamuaurinkoisilla rappusilla.

Porrasaskelmat on mitoitettu tukkijätkän saappaille eikä pienen porokoiran käpälille.
Mutta jotenkin tästä on alas päästävä.

Hmmm...tästä taitaa kasvaa maitohorsma,
tuumaa Kesseli, joka itse tykkää Halla-äidin maidosta.

Pihlajantaimi ja porokoirantaimet Kälkänen ja Kesseli.

Mitähän tekemistä koiranputkella on koiran kanssa, miettii Kälkänen.

Kiekki haluaa tietää, maistuuko vanha maitohorsman korsi yhtään maidolta.

Kataja kuuntelee, kun taivaanvuohi mäkättää.

Kesseli yrittää väittää lintua kivitaskuksi, mutta Kataja ihan suuttuu,
että kyllä se oli taivaanvuohi, ihan varmasti.

Kaisla ei kivitaskuista tiedä, mutta kiviin se haluaa perehtyä, koska tuleva emäntä on geologi.

Onpa maailmassa monta ihmeellistä asiaa!