Ylistys lumelle

Lumen lohtu

Lumen riemu

Lapsena kiirehdimme hakemaan kelkat ja sukset kesävarastosta heti, kun ensimmäiset märät lumihiutaleet läsähtivät poskelle. Lumipyry tempaa koirani mukaan hiutaleiden iloiseen kieputukseen. Hanki houkuttaa heittäytymään syliin.

Koira piehtaroi, hankaa päätään ja karvaista kylkeään karheaan, kylmään lumeen. Se ravistelee naama lappalaisvirneessä valkean pilven turkistaan. Minä muistan lumienkelit.

Lumen haaste

Koira mennä porskuttaa syvässä lumessa. Uppoaa. Pian se älyää, että valtavilla loikilla etenee nopeammin. Vahva selkä aloittaa kiihtyvän rytmikkään työskentelyn, Kohta notkea nelijalkainen kiitää kuin raketti jättäen jälkeensä pöllyävän lumisavun. Upottava metrinen kinos on haaste, jossa testataan koiran kunto ja terve rakenne.

Talvisessa pimeässä metsässä pelastusetsintäharjoitukset muuttuvat todelliseksi seikkailuksi. Ihminen voi ottaa avukseen lämpimät vaatteet, sukset, lumikengät ja otsalampun. Mutta koiran on pärjättävä luontaisilla kyvyillään. Koira, jolla on intoa, etenee upottavassa lumessa hiipumatta. Se oppii käyttämään aistejaan tarkemmin, koska turha edestakaisin vouhottaminen ei ole mahdollista. Metsän keskellä kodan pienistä ikkunoista tuikkii lepattava valo. Nuotiotulen sauhu katoaa tähtitaivaalle. Ihmiset istuvat hirventaljoilla kuksakahveilla. Koirat kerjäävät vierellä omaa osuuttaan eväistä. Joku kertoo pientä onnistumistarinaansa käden silittäessä hellästi vierellä lepäävän kaverin turkkia.

Lumen lumo

Joulupäivän kirkkotie on kapea, lumeen tallattu polku. Se johdattaa minut koirieni kanssa ylös Pyytivaaran rinteelle. Vanhat, valtavat koivut oksistoineen ovat nyplänneet kauniin pitsiliinan pakkasensinselle taivaalle.

Ylempänä polkumme kulkee tykkylumen raskauttamien nuorten puiden, kuusten ja katajien holvikaaren alitse. Kaamoksesta valonjuhlaan herännyt metsä helisee tuhansin kuurankimaltavin tiu´uin.

Lumen lahja

Kun keltaiset pääsiäisliljat hehkuvat pöydällä, lumi antaa talven viimeisen ja yllättävimmän lahjan. Kevätaurinko pehmittää hangen pinnan ja yöllä pakkanen hioo, kovettaa ja kiillottaa sen tanssiparketiksi. Aamulla aurinko kiirehtii jo varhain; Tule, tule ennekuin parketti pehmiää! Minä huruttelen potkukelkalla alas vaaran rinnettä ja samalla vauhdilla ylös seuraavalle nyppylälle koirat iloisena laumana ympärilläni. Hankiainen on siloitellut tiemme lasketella jokaiseen metsän sopukkaan, vaaroille ja pellon reunoille.
Kuljemme kuin kuninkaat ja heitämme haikeat hyvästit talvelle!

Kiitokset lapinkoirilleni ja porokoirilleni, jotka ovat vieneet minut talven satumaahan!

Kirsti Lilja