Lokakuun viimeisenä lauantaina 2005 ajelimme kohti Kuhmoa laittamaan Itälää talvikuntoon. Päivät lyhenevät, mutta ovat olleet kirkkaita. Nytkin aurinko nousi hitaasti mutta varmasti muuttaen syksyn harmaat värit lämpöä hehkuviksi. Ahvenisen sillalla pysähdyimme kuvaamaan aamun valoa. Vesi on tänä syksynä alhaalla.

 

Jonkerinsalon vanhan metsän kohdalle poikkesimme metsäautotielle. Koirat pääsivät riemuitsemaan lumen kirjomalle suolle.

 

 

Piparin maastoväritys

Onkos tämä naavaa vai luppoa, miettii Pipari

Tämä ainakin on käkkyrämänty, tietää Tsahpi

Aamu oli kaunis ja koska meillä ei ollut kiirettä minnekään, käännyimme Kuhmon ja Lieksan rajalla oikealle huonohkolle tielle, jota vanha nelivetomme jyrräsi uskollisesti kuutisen kilometriä. Tienviitassa oli lukenut Otroskoski. Kun tie loppui kieppiin, nousimme autosta ja kuulostelimme. Syksyn hiljaisuudessa kuului lupaavaa kosken kohinaa.

Puinen silta vei meidät pienen Otrosjoen yli.

Kosken rannalla on tilava hirsinen autiokämppä ja sauna.

Saammeko esitellä Otroskoski

Kosken pohjoisempi haara. Pipari ei paljon kerinnyt koskea ihailla, kun rannalta löytyi ihania suuren suuria hauenleukoja.

Silvan turkissakin näkyy todisteita kalalöydöksistä.

Tänne tulemme uudestaan keväällä jäidenlähdön aikaan!