Runoja

Veikko Lilja

pilvien pienet siemenet

häpeämätön kuu

hiljainen erämaa

itselleen vieraat

kuljen edelläni

kun koivun lehtimuuri

sinitunturit

toisinaan havahdun

äiti aurinko ja maa

aseitteni riisunta

elollisia olentoja

heitit pieniä kiviä

häät

ilo ja onni

kumma tyyppi

kuvajaiseni

manipuloitu maailma

oman elämän romaani

perjantaisuunnitelmia

pikkuisen isompi kolmoisdraama

ruususen uni

sadepisaroiden jäljet

salamanterivuoret

syksyn kuvajainen

välissä valkoinen kartta

hiljainen erämaa


Takaisin kirjoituksia-sivulle