Sure loppuun

Runo merkitty muistiin korvakuulolla, jaksotus ja välimerkit ovat omiani, kuvat Patvinsuolta ja Kontioniemestä lokakuussa 2006.

Gustav Fröding
Lohtu

Kun suru saapuu

niin kuin metsä vaipuu yön hämäryyteen

joka eksyttää

niin kuka uskoo valoon
joka haipuu

ja hohtaa kaukaa vain
ja häviää.

Sen välke pilkkaa
ja se harhaan viekin

jos auringoksi uskoo virvaliekin.

Ei, sure loppuun

kunnes suru hukkuu.

Kun mieli uupuu

vain sen lohdun saa
kuin eksynytkin metsänhelmaan nukkuu

ja sammalmättään syliin uinahtaa.

Ja kun hän herää uuden aamun koissa

taas valo loistaa metsän pimennoissa.

Löysin runon love recordsin cd-levyltä Syyslaulu. Sävel Erna Tauro, laulu Bo Andersson